tiistai 26. kesäkuuta 2012

Alkuveryttelyt

Se taisi olla myöhäistä syksyä 2004 kun bongasin Aamulehden liitteestä Oriveteläisen autoliikkeen (9-tien auto) moottoripyörän myynti-ilmoituksen. Ilmoituksessa oli postimerkin kokoinen kuva pyörästä ja perustiedot: Honda V 45 Sabre, vuosimallia -82 ja mittarissa rapsakat 27 000 mailia. Pienen kuvan perusteella innostuin ottamaan pyörämallista lisää infoa ja aika nopeasti totesin, että kyseessä oli jonkin verran harvinainen kapistus suomenmaassa.

Seuraavana viikonloppuna tein matkan liikkeeseen katsastaakseni Hondan. Lokakuun lopun aamuna pyörä oli ulkosalla jokseenkin surkean oloinen, mutta lähti kuitenkin käymään kun sitä autolla hinattiin. Kaikki hallintalaitteet toimi moitteetta ja myös jarrut ja vaihdelaatikko tuntuivat käypäsiltä. Hinnasta päästiin yksimielisyyteen ja pyörä vaihtoi omistajaa kappakirjamerkinnällä: korjattavaksi.

Follow the leader - eli tässä esimakua siitä millaiseksi pyörän pitäisi muuttua

Honda V 45 Sabre, tai täällä meillä VF 750 S oli ilmestyessään varsin edistyksellinen laite. Kardaaniveto, nestekytkin, paineilmasäätöinen Pro-Link -jousitus takana, 16-venttiilinen V4 mottori yms. Erikoisuuksina olivat automaattisesti palautuvat syyntavilkut, täysin sähköinen mittaristo vikadiagnostiikalla ja vieläpä kuituoptinen varkaudenestojärjestelmä (hälyttimeen kiinnitetty vaijerilukko, jota ei voi katkaista ilman, että hälytin reagoi). Hienoa oli, että vaijeri on vielä tallella. Näistä hienouksista en juurikaan tiennyt ostaessani pyörää - ehkä onneksikin.

Honda lokakuussa 2004 ostopäivänä.

Ostohetkellä siinsi mielessä aika pikainenkin museointiprojekti, mutta samaan aikaan säädöksiä rukattiin niin, että museokelpoinen ajoneuvo olisi vasta 30 vuotta valmistumisvuoden päättymisestä. Vuosi 1982 tarkoittaa siis vuotta 2013 museorekisteröintimielessä. Eli kohta aika on tullut.

Tässä vuosien saatossa pyörä on saanut ylleen alkuperäisen punaisen värinsä, uusia osia, tarroja, huoltoa ja mittariinkin maileja n. 10 000. Viimeisinä neljänä vuotena ajelut on ollut todella harvassa ja pyörä onkin lähinnä odotellut lämpimässä tallissa projektin loppuunsaattamista.

Honda elokuussa 2011.
Tämän blogin tarkoituksena on kirjata vaiheita, joita täytyy käydä läpi jotta moottoripyörän saa museorekisteröityä. Nyt en ainakaan itse tiedä kuin perusperiaatteet. Samalla blogi voi jeesata muitakin samaa projektia miettiessään. Toivottavasti pyörä ei huomattavissa määrin tarvitse ehostamista. Pakoputkiston tiedän nyt olevan heikoin lenkki. Nyt alkukäyrät on maalattu mustaksi ja äänenvaimentimet ovat tarvike sliparit. Pitää etunenässä ainakin ne uusia - toivottavasti ebay:sta löytyy hyvää purkuosaa. Ainakin aikaisemmin osia on mukavasti löytynyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti