Seuraavana viikonloppuna tein matkan liikkeeseen katsastaakseni Hondan. Lokakuun lopun aamuna pyörä oli ulkosalla jokseenkin surkean oloinen, mutta lähti kuitenkin käymään kun sitä autolla hinattiin. Kaikki hallintalaitteet toimi moitteetta ja myös jarrut ja vaihdelaatikko tuntuivat käypäsiltä. Hinnasta päästiin yksimielisyyteen ja pyörä vaihtoi omistajaa kappakirjamerkinnällä: korjattavaksi.
Follow the leader - eli tässä esimakua siitä millaiseksi pyörän pitäisi muuttua |
Honda V 45 Sabre, tai täällä meillä VF 750 S oli ilmestyessään varsin edistyksellinen laite. Kardaaniveto, nestekytkin, paineilmasäätöinen Pro-Link -jousitus takana, 16-venttiilinen V4 mottori yms. Erikoisuuksina olivat automaattisesti palautuvat syyntavilkut, täysin sähköinen mittaristo vikadiagnostiikalla ja vieläpä kuituoptinen varkaudenestojärjestelmä (hälyttimeen kiinnitetty vaijerilukko, jota ei voi katkaista ilman, että hälytin reagoi). Hienoa oli, että vaijeri on vielä tallella. Näistä hienouksista en juurikaan tiennyt ostaessani pyörää - ehkä onneksikin.
Honda lokakuussa 2004 ostopäivänä. |
Tässä vuosien saatossa pyörä on saanut ylleen alkuperäisen punaisen värinsä, uusia osia, tarroja, huoltoa ja mittariinkin maileja n. 10 000. Viimeisinä neljänä vuotena ajelut on ollut todella harvassa ja pyörä onkin lähinnä odotellut lämpimässä tallissa projektin loppuunsaattamista.
Honda elokuussa 2011. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti